Thursday, November 29, 2007

Seppo Lehto: Voitaisiinko keskustella asiallisesti ja tosiperäisesti neekeri-sanasta ilman "kiihottumisia" ja neekeröintejä ilmaan pomppimisineen?

Tamperelainen tunnettu ihmisoikeusaktivisti, ajattelija, kriitikko ja liian usein sensuroitu Seppo Lehto kysyy:

Osaavatko eduskunnan oikeusasiamies, kielitoimisto, apulaisvaltakunnansyyttäjät, viralliset puolueet, lehtineekerit, Jussi Halla-aho tai muu tunnettu kriitikko ottaa kantaa tähän rontti 10 vuotta jatkuneeseen neekeri-sanalla pelleilyyn?

Turun Sanomien mielipidepalstalta oheinen neekeri-juttu ja palautteet ylinnä, sekä Ruotsin akatemian kanta neekeri-sanaan.

--------------

Ohessa vastine alimpana olevaan kirjoitukseen:

Julkaistu 15.11.1997 22:09:33

Neekeri ei ole haukkumasana

Siirus Furuzan kirjoitti Turun Sanomissa 4.11. sanasta neekeri pitäen sitä loukkaavana. Hän ei kertonut aivan selvää kantaa siihen, mikä sana on sopiva, mutta jos hänen käyttämänsä musta on sopiva ilmaisu, hän on ainakin kaksi askelta jäljessä amerikkalaisia. Siellähän englannin kielen sana black on ainakin tiettyjen piirien mielestä ehdottomasti kielletty. Välillä oli Afro-American, ja nykyään korrekti termi on African American.

Voidaan tietenkin viisastella, että ei pitäisi lainkaan karsinoida ihmisiä ulkonäön tai syntyperän mukaan. Tämä viisastelu ei vain auta niissä käytännön tilanteissa, joissa on kuvailtava toisen ihmisen ulkonäköä. Jos tähän voidaan käyttää sellaisia sanoja kuin vaaleahiuksinen, kapeakasvoinen, sinisilmäinen tai pyylevä, niin yhtä hyvin sanaa neekeri, jos neekeristä on kysymys. Korkeintaan voimme pyrkiä olemaan viittaamatta ihmisen ihonväriin silloin kun hänen ulkonäköään ei ole tarvetta kuvailla.

Kuinka suomalainen voi määrätä, miltä toisesta saa tuntua nimitys neekeri, kysyy Furuzan. En voikaan sitä määrätä enkä edes tietää. Juuri siksi käytän sellaista sanaa, jonka itse katson sopivaksi. Jos toinen välttämättä haluaa pitä sitä loukkauksena, olkoon se hänen murheensa. Kukaan ei käytä tavallista neekeri-sanaa haukkumistarkoitukseen, siihen on varmasti olemassa muita ilmaisuja.

Ryssä on jäänyt pois käytöstä, mustalaisesta tehdään romania ja eskimosta inuitia. Ei näissä uusissa nimityksissä välttämättä aina vikaa ole, mutta mielenkiintoista on, että kukaan ei keksi uutta nimeä sille ryhmälle, jolle se kaiken järjen mukaan olisi tehtävä - intiaaneille. Nimityshän on lähtöisin siitä erehdyksestä, että Kristoffer Kolumbus Amerikan löytäessään luuli tulleensa Intiaan. Monilla kielillä intialaista ja intiaania tarkoittava sana on sama. Intiaaneja ei kuitenkaan ainakaan meillä mielletä mitenkään syrjityiksi, vaan heihin päinvastoin liitetään tarunhohtoista ihailua, joten kenellekään ei tule mieleenkään muuttaa nimitystä.

Mikko Mäkitalo

Julkaistu 15.11.1997 22:09:33


------------------
.. ja toinen vastine joka myös syytä huomioida:

Julkaistu 10.11.1997 21:34:41

Neekeri ei ole musta

Äidinkieleni on suomi. Ymmärrän, että elävä kieli muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa. Suomenkieleen omaksutaan uudis- tai paremminkin lainasanoja varsinkin englannista jatkuvasti. En ymmärrä, miksi kielen pitäisi muuttua myös siten, että jotain muuta kieltä kuin suomea äidinkielenään puhuvat sanelevat meille, mitä joku suomenkielinen sana tarkoittaa.

Yli neljäkymmentä vuotta äidinkieltäni käyttäneenä haluan sanoa, että suomenkielen neekeri-sana ei sisällä mitään kielteistä, mistä kenenkään neekerin olisi syytä loukkaantua. Musta-sana sen sijaan saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä mielleyhtymiä.

Englantia puhuessamme me suomalaiset tietysti käännämme sanan neekeri sanaksi black (musta), koska se on siinä kielessä oikea sana.

Helena Hutri
Raisio

Julkaistu 10.11.1997 21:34:41

----------------

Ruotsin Akatemia taasen ottanut kantaa omalla tavallaan neekeri-sanaan vuonna 2000:

Julkaistu Turun Sanomissa
6.10.2000 0:41:21

Ruotsin Akatemia vapauttaa käyttöön sanan "neekeri"


Sanaan "neekeri" ei sisälly alentavaa merkitystä. Näin tulkitsee asiaa Ruotsin Akatemia, joka näinä päivinä, nähtävästi ensi torstaina julkistaa muun muassa kuluvan vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan.

Ruotsin Akatemia on punninnut neekeri-sanaa Örebron poliisin esittämän tiedustelun takia. Malmön poliisi näet julkisti kesällä lehdistötiedotteen, jossa "neekerit ja arabit" osoitettiin erään ryöstösarjan epäillyksi.

Sananvalintaa arvosteli sittemmin Ruotsin syrjintäasiamies. Örebron poliisin piirissä asiasta heräsi keskustelua, minkä vuoksi paikalliset poliisit päättivät tiedustella, onko sana neekeri todella loukkaava maan korkeimmalta ruotsin kielen auktoriteetilta, Ruotsin Akatemialta.

Vastauksessaan Ruotsin Akatemia toteaa, että vain ilmaus "nigger" on loukkaava, kun taas ruotsin kielinen ilmaus "neekeri" (neger) tarkoittaa vain tummaihoista ihmistä. Myöskään oikeuskansleri ei Ruotsissa pitänyt poliisin lehdistötiedotetta kansanryhmään kohdistuvana kiihotuksena.

Julkaistu 6.10.2000 0:41:21
------------

Turun Sanomissa julkaistu neekeri-sanalla pelleilevä artikkeli

Julkaistu 3.11.1997 20:46:06

Neekeri ja virkakieli

Joidenkin tahojen into käyttää neekeri-sanaa Suomessa kummastuttaa suunnattomasti. Nämä tahot puoltavat sitä kuinka Suomessa saa käyttää neekeri-sanaa piittaamatta siitä minkälaisen vaikutelman sanan käyttö luo kuulijassa. Kansainvälisesti tiedetään, että neekeri-sana on jäännös aikakaudesta, jolloin afrikkalaisia riistettiin vielä nykyistäkin räikeämmin.

Mielestäni neekeri-sanan käytön puoltaminen on selvä merkki siitä kuinka Suomessa ei ole totuttu toisiaan kunnioittavaan kansainväliseen kanssakäymiseen. Tosiasia on, että neekeri-sana herättää aina loukkaavia tunteita mustan ihmisen mielessä.

Näyttää siltä, että Suomessa on vaikeaa tunnustaa joidenkin suomalaisten käytöstapojen sopimattomuutta ja oppia luopumaan muita väestöryhmiä loukkaavista tavoista. Tärkeintä muiden ihmisten kanssakäymisessä ei ole se mitä me sisimmissämme tarkoitamme vaan se minkälaisen vaikutelman käytöstapamme aikaansaavat toisessa osapuolessa.

Eikö sivistyneen kanssakäymisen tapoihin kuulu toisen osapuolen tunteiden huomioon ottaminen, ja pyrkimys olla mahdollisimman kohtelias ja loukkaamatta ketään?

Se, että Suomessa neekeri-sanaa on käytetty lasten lauluissa, saduissa ja monessa muussa yhteydessä, on johtunut vain siitä, että Suomessa ei ennen asunut mikään musta väestöryhmä, eikä sen vuoksi ole tarvinnut ottaa sen tunteita ja mielipiteitä huomioon. Kuinka suomalainen voi määrätä sen, miltä mustasta ihmisestä saa tuntua kun häntä kutsutaan neekeriksi?

Mielestäni joidenkin tahojen yritys puoltaa neekeri-sanan käyttöä virkakielessä on yritys puolustella Suomessa piittaamattomuutta mustan väestöryhmän tunteista ja ruokkia suomalaisessa kulttuurissa sellaisia aineksia, jotka eivät missään tapauksessa sovi sivistyneeseen kansainväliseen kanssakäymiseen.

Siirus Furuzan
Vaasa

Julkaistu 3.11.1997 20:46:06

Lähde: http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:1:1997-11-04;4:8:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:0:0,104:9:4975,1:0:0:0:0:0:

---------------

Ystävällisesti tamperelainen historioitsija, kriitikko ja ihmisoikeusaktivisti Seppo Lehto Tampereelta

-------------
Onko neekeri-sana mahtisana vs parempi kieltää taistelu ilmassa 2004 Turun Sanomien artikkelissa:

http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2004-03-27,104:10:214355,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu Turun Sanomissa 27.3.2004 2:00:33

TS/ulla kudjoi
Kalevi Wiik tuntee

TS/Marttiina Sairanen

Dosentti Marjo Kaartisen kirja käsittelee suomalaisten vieraan pelkoa.

"Soita viel' se neeger-jazz"

"Stiiknafuulia."

Kaikkien mahtisanojen äiti Teuvo Pakkalan lapsinovellista. Se on propagandasana. Siksi siltä menee voima, jos kaikki käyttävät sitä.

Marjo Kaartinen on kirjoittanut kiinnostavan kirjan Neekerikammo. Kustantajana on Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen kustantamo k&h (ks. TS 23.3.).

Kaartinen käsittelee suomalaisten vieraan pelkoa. Hänellä mahtisana on "neekeri". Sanalla on "rasistinen painolasti". Me suomalaiset olemme nähneet afrikkalaiset villeinä, ikuisina lapsina, pakanoina, tyhminä, laiskoina, rumina. Ennakkoluulomme ja väärät asenteemme ovat säilöttyinä "neekeriin". Mutta päinvastoin kuin Mahtisanassa Kaartinen tuntuu uskovan, että jos kukaan ei käytä "n-sanaa", siltä menee voima - ja herpoaa ponsi rasismilta.

Neekerikammo ei ole suomalaista alkujuurta. Shakespeare panee Jagon käyttämään Othellosta nimityksiä "hänen Mustuutensa" ja "turpahuuli" - ja jos Desmenona "olisi hurskas ollut, ei hän olisi mauriin rakastunut". Mutta meillä oli vuoden 1954 merkkitapaus nokialaisen Sinikan ja neekeriprinssi Ankrahin avioliitto.

Koulupoikana luin Kulttuurin alkuhistoriasta "Australian raaoista neekereistä". En ajatellut, että ilmaisulla tahdottiin mitätöntää jonkun ihmisarvo. Papalta sain seikkailukirjan Aarniometsän tyttäret, jossa neekeri on "se konna, tuo koira, joka ei ole kyllin hyvä suutelemaan yhdenkään valkoisen miehen kengänpohjaakaan". Silti pappa oli sosialisti ja uskoi kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen.

Lapsuudesta en muista "neekeriä" käytetyn haukkumasanana. Mikki Hiiri oli mustaihoinen. Kiekun aisaparina oli Kaiku, musta kukko. Peppi Pitkätossun isä oli ammatikseen neekerikuningas.

"Neekeri" tuleekin meille ruotsista: "neger" tunnetaan vuodesta 1680 alkaen; se tulee saksan sanasta "Neger" ja se ranskan sanasta "neger", se taas espanjan sanasta "negro", musta, neekeri; pohjalla latinan "niger", musta.

Ruotsia on myös "neekeripallo" (negerboll), voikreemistä, kaurahiutaleista ja kaakaosta tehty kakkara. Sana ei ole tabu niin kuin meillä "neekerinpusu".

Itse en usko sanojen pahuuteen, vaikka nykyään kuulostaakin voodoo-kiroukselta, kun lausutaan 151 kertaa peräkkäin "Kekkonen".

Historiassa ei saa olla tabuja asioita, mutta miten asiat tuodaan ilmi, jos sanat kielletään?

William Styronin olisi ollut vaikea kirjoittaa Nat Turnerin kapina, kuvaus Yhdysvaltain neekeriorjuudesta ja sen historian ainoasta orjien kapinasta, jos hän ei olisi voinut käyttää sanaa "neekeri".

Entä miten suomentaa Huckleberry Finnin lause "Miss Watson's big nigger, named Jim", jos sitä ei saa kääntää "Neiti Watsonin iso neekeri, nimeltään Jim"? Neiti Watsonin iso afro-amerikkalainen?

J. M. Coetzeen romaani Häpeäpaalu kertoo apartheidin jälkeisestä Etelä-Afrikasta. Kirjassa kolme neekeriä raiskaa valkoisen naisen. Mutta ei ole poliittisesti korrektia sanoa niin. Coetzeella on uusjaossa jäänyt vain sanat "afrikkalainen" ja "valkoinen". Vaan entä jos valkoinenkin on afrikkalainen, Afrikassa syntynyt? Nainen vaikenee rikoksesta, salaa sen poliisilta; se on hinta siitä, että hänkin saa olla afrikkalainen. Määritelmä "Nainen on maailman neekeri" saa uuden merkityssävyn.

Afrikan tähdessä ovat rosvot sentään yhä valkoisia.

Vai ovatko? Amerikkalaisista televisiosarjoista opimme, ettei valkoisen rodun edustaja ole "valkoinen", vaan "kaukasialainen" (caucasian). Suomalaisesta se on outoa: Kaukasiassahan asuu abhaaseja, tsetseenejä, mustaveristä vuoristoväkeä. Ei tulisi ensimmäiseksi mieleen esitellä itseään kaukasialaiseksi edes USA:ssa, ennen vaikka paikallisiin uskomuksiin viitaten: "I am an Eskimo."

l

Neekerikammon rinnalla sopii lukea Philip Gourevitchin kirjaa Huomenna meidät ja perheemme tapetaan. Se kertoo Ruandan vuoden 1994 kansanmurhasta. Hutut ja tutsit eivät käyttäneet toisistaan "n-sanaa", mutta sadassa päivässä teurastettiin 800 000 ihmistä.

Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää mustaakin mustemmalta Sudanissa: YK:n sikäläinen edustaja antoi perjantaina 19.3. kansanmurhavaroituksen. Miljoona dafurilaista on paennut verilöylyjen pelossa kodeistansa.

Matti Jurva ei ollut edes piilorasisti rallatellessaan, että "soita viel' se neeger-jazz".

Rasismi on rotukiihkoilua, rotusyrjintää, rotuvihaa, julmimmillaan rotukysymyksen lopullista ratkaisua.

Auschwitzin portin päällä oli sanoja, mutta sanat eivät murhanneet juutalaisia.

Murhatyöt tehdään tekemällä.

l

Sanoilla on kohtalonsa ja syntyhistoriansa.

Esimerkiksi "gorilla". Antiikin kreikkalaiset saivat "gorillai" -sanansa Afrikassa asuneen karvaisen naisheimon omakielisestä nimestä; sana merkitsi "karvaiset ihmiset" ja villi-ihminen ylipäätään. Suurin ihmisapina (Gorilla gorilla) sai nimensä 1849, jolloin amerikkalainen lähetyssaarnaaja ja luonnontieteilijä Thomas S. Savage palasi Afrikasta ja ensimmäisenä kuvaili raavaan otuksen ja antoi sille nimen - apinalle ihmisen mukaan eikä päinvastoin.

Nyt gorillaksi sanotaan jopa oman Muumimammamme turvamiestä.

Julkaistu 27.3.2004 2:00:33



--------------------------

Tähän liittyy olennaisesti myös tämä plagiointikeskustelu ja lähdeviitteet. Tässä blogissa pitäisi olla riittävät lähdeviitteet ettei bloginkirjoittaja syyllisty neekeröintiin ja plagiointiin, vaan nimenomaan keskustelufoorumin synnyttämiseen riittävillä näytöillä neekeri-sanaan liittyen:

-----

Julkaistu Turun Sanomissa sähköisesti 15.6.2003 1:22:50

Varastettu kieli

Plagiointi otetaan aina silloin tällöin puheenaiheeksi. Erityisesti sitä tarkkaavat tutkijat ja kirjailijat. Yhtäläistä faktan ja fiktion maailmalle on, että omaa hengentuotetta pidetään ainutlaatuisena ja sitä varjellaan mustasukkaisesti.

Omien tekstien luvattomasta käytöstä pelätään tulevan taloudellista tappiota. Kenties tätäkin kiusallisempaa on, jos kunnia oivalluksista menee väärälle henkilölle. Onkin arveltu, että parasta mitä tutkijalle voi tapahtua, on se, että hänen tekstiään siteerataan ja lainataan - tietysti asianmukaisten lähdeviitteiden kera.

Pahinta sen sijaan on tekstin varastaminen. Varastamiseen, siis plagiointiin, syyllistyy, jos esittää toisen tekstiä omanaan lähdettä mainitsematta.

Yliopistoissa plagioinnin estämiseksi on laadittu eettisiä ohjeita. Nämä ohjeet koskevat tutkimuksia ja opinnäytteitä. Kun siirrytään tutkimuksesta soveltamiseen, eivät samat säännöt enää päde.

Oppikirjat ja oppaat kirjoitetaan tyypillisesti vailla mainintoja lähdeviitteistä. Niissä ikään kuin toistetaan yhteistä tietoa. Kääntäen kyse on siitä, että tieto muuttuu ja muutetaan yhteiseksi, kun sitä ei enää johdeta kehenkään. Ongelmana tosin voi olla, että oppikirjaan kirjattu "yhteinen tieto" jatkaakin kiertoaan oppikirjan tekijän nimissä.

Jotkut tekstit ovat luonteeltaan sellaisia, että esitettyjä asioita ei edes voisi väittää kirjoittajan yksityisiksi ajatuksiksi. Tällaisia ovat julkishallinnon tekstit. Virkatekstit kirjoitetaan virkaroolissa ja tietyn organisaation osana. Ne ovat ensisijaisesti erilaisten viranomaisten ja viranhaltijoiden laatimia, eivät Maija tai Matti Meikäläisen.

Virkatekstit allekirjoittaa usein joku muu kuin tekstin varsinainen kirjoittaja. Tavallista on sekin, että uutta tekstiä kirjoitettaessa otetaan otteita vanhoista näitä kuitenkaan mainitsematta. Rivityöntekijät myös käyttävät tekstejä, joiden pohjat ja mallit ovat suunnittelijat laatineet virastohierarkian yläpäässä.

Silti virkatyössä ei tulisi mieleenkään puhua tekstin varastamisesta: virkakieli ja virkatekstit ovat yhteistä omaisuutta. Vai ovatko?

Kun on puhe virkateksteistä, varastamiseen tulee toisenlainen näkökulma. Virkatyössä kirjoittajat - ja puhujatkin - turvautuvat monessa tilanteessa kieleen, joka heille muualta annetaan. Lainsäädännön, suunnittelun ja taloushallinnon kieli siirtyy rehtorin, sosiaalityöntekijän ja päiväkodin johtajan teksteihin.

Mahdollisuutta omaan puheenparteen ja erityisesti kirjoittamisen tapaan ei käytännössä ole. Virkahenkilöiltä varastetaan heidän oma kielensä.

Voikin miettiä, missä määrin tieteellinen plagiointi johtuu samanlaisista vahvoista, mutta kirjoittamattomista laeista. Miten käy opiskelijan, joka yrittää kirjoittaa toisin kuin on tapana?

Jos vain vakiintunut tyyli kelpaa, voi tuntua turvalliselta kopioida toisten tekstejä. Ehkäpä professori ei tyrmää kirjoitusta, joka on aivan kuin hänen kollegansa kirjoittamaa?

Muuten, tämän kielijutun otsikon varastin teoksesta Stolen language. Tai varastinko sittenkään?

ULLA TIILILÄ
kielentutkija

Julkaistu 15.6.2003 1:22:50



-------------------------------------------------------

Julkaistu 9.11.2007 1:32:06 (Päivitetty 10.11.2007 1:33:00)

TS/
Lauren Childin kuvittaman Peppi Pitkätossun sankari tuo mieleen Childin aikaisemmat luomukset Samun ja Sallan.

Peppi uudistui mutta pysyi Pitkätossuna

TUOMO KARHU

Peppi Pitkätossu on uudistunut. Entistä modernimman ilmeen Astrid Lindgrenin klassikolle ovat antaneet suomentaja Kristiina Rikman ja englantilaiskuvittaja Lauren Child.

Rikman sanoo kaivanneensa uutta Peppi-käännöstä jo pitkään.

- Esimerkiksi kollegani, joilla on pieniä lapsia, ovat jo hyvän aikaa olleet sitä mieltä, että vanhat Peppi-käännökset eivät toimi ääneen luettuina. Kieli ei stemmaa tämän päivän kielen kanssa, Rikman kertoo.

Hän tarjoutui kääntämään Pitkätossut uusiksi jo 2005 vietettyjen Pepin 60-vuotisjuhlien alla, mutta silloin WSOY ei syttynyt ajatukselle.

- Pepistä tehtiin vain kielenkorjaajan siivoama versio, jossa poliittinen korrektius oli päällimmäisenä kriteerinä: kaikki neekerikuninkaat siivottiin pois. Nyt Astridin satavuotisjuhlan tiimoilta asia nousi kuitenkin uudestaan esille.

Puhtaalta pöydältä

Koska perikunta vaalii Lindgrenin oikeuksia todella tarkasti, uuden Peppi Pitkätossun (WSOY 2007) toteutuminen oli kovan väännön takana.

- Oxford Pressin julkaiseman, Lauren Childin kuvittaman julkaisun ansiosta saatoimme kuitenkin tehdä yhteislaitoksen, ja pyörät lähtivät pyörimään nopeasti. Sain kevättalvella kaksi kuukautta aikaa tehdä käännöksen. Työnsin muita töitä sivummalle ja hoidin homman kotiin. Se oli hirveän intensiivinen rupeama, Rikman luonnehtii.

Hän lähestyi käännöstyötään kuin ei olisi koskaan Peppiä lukenutkaan.

- Lähdin ihan puhtaalta pöydältä ja pyrin vain tekemään oman näkemykseni, niin kuin mitä tahansa romaania kääntäessäni. Vasta käännettyäni kirjan tsekkailin Laila Järvisen käännökset. Ei käännöksestäni onneksi tullut ollenkaan samanlainen.

Neekerikuninkaasta hottentottikuningas

Eniten uudessa suomennoksessa keskusteluttivat nimet.

- Minä olisin esimerkiksi jättänyt Pepin isän neekerikuninkaaksi, mutta kustantaja halusi toisin. Mietin kovasti ratkaisua, koska en missään nimessä halunnut mitään liian korrektia tyyliin alkuasukaskuningas. Lopulta päädyin hottentottikuninkaaseen, koska se on sopivasti satumainen sana, jonka lapset lisäksi muistavat vanhasta hauskasta Hottentotti-laulusta.

Esimerkiksi Tanskassa päädyttiin eri ratkaisuun.

- Sain viikko sitten käsiini tanskalaisen Politiken -lehden artikkelin, jossa kerrottiin Tanskassa ilmestyneestä uudesta Peppi-käännöksestä. Perikunta oli sanonut tanskantajalle, että Lindgrenin ratkaisuihin ei saa puuttua. Niinpä tanskalaiset lukevat edelleen Peppiä, jossa Pepin isä on neekerikuningas.

Joitakin muitakin nimiä Rikman muutti, mutta niin Annikan, Tommin, herra Tossavaisen kuin Pepinkin hän jätti ennalleen.

- Peppi on edelleen Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu eikä esimerkiksi Peppi Pitkäsukka tai Peppi Ylipolvensukka, niin kuin olen joskus vitsaillut.

Rikman uskoo, että käännöstä enemmän vastareaktioita herättää Childin kuvitus.

- Ihmiset ovat niin omaksuneet vanhan Ingrid Vang Nymanin kuvituksen. Tähän asti kuulemani lapsilukijoiden palaute on kuitenkin ollut myönteistä. Luultavasti ongelma onkin enemmän äideillä ja isoäideillä.

Julkaistu 9.11.2007 1:32:06 (Päivitetty 10.11.2007 1:33:00)

Lähde: http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2007-11-09,104:5:497363,1:0:0:0:0:0:






---------------------------------------------